Mielenkiinnon kohteena pokeri

Kukapa ei ole joskus kokeillut pokeria? Joskus nuorempana pelatessa, siihen on varmastikin liittynyt erilaista vedonlyöntiä tai muuta hassuttelua räsypokan tyyliin. Yleensä pokeria pelataan kuitenkin rahasta: Jokainen pelaaja laittaa panoksensa voittopottiin.

Pokerin pelaamisella on pitkä historia ja samantyyppisiä pelejä on pelattu jo muinaisessa Kiinassa Pelistä on kehittynyt maailmalla myös useita eri versioita erilaisilla säännöillä.

Verkkopokeri on kasvattanut suosiotaan maailmalla nopealla vauhdilla. Internetin ansiosta pelaajat ovat voineet verkostoitua muiden kansainvälisten pelaajien kanssa kätevästi kotikoneen ääreltä. Netissä pelaaminen on erityisen helppoa, koska se ei edellytä Casinoon tai toiseen fyysiseen pelipaikkaan lähtemistä. Periaatteessa kuka tahansa voi pelata verkossa. Ajalla, paikalla tai kansalaisuudella ei ole mitään merkitystä. On paljon tunnettuja pelaajia ja suurien turnausten voittajia, jotka ovat nousseet huipulle nimenomaan nettipokerin kautta.

Vaikka verkon anonyymius voikin olla joillekin houkuttelevaa, suuri osa pelaajista suosii kuitenkin pelin live-versiota. Nettipelin aikana toisten pelaajien luonne ja persoona jäävät arvailujen varaan – avatarin tai nimimerkin takana voi olla kuka tahansa. Livepelin aikana jännitys tiivistyy aivan eri tavalla, sillä siinä pelaajien on hallittava oikea ”pokerinaama”.

Vaikka pokerin pelaamiseen tarvitaan aina jonkin verran onnea, myös taktiikka ja oikea mielentila ovat ratkaisevia edellytyksiä voittamiseen.

Pokerin pelisäännöistä on useita eri maakohtaisia ja alueellisia variantteja. Sekä sökö, intiaanipokeri että  Texas hold ‘em ovat esimerkkejä erilaisista pokeripeleistä. Yhteistä niille on, että peleissä voitetaan parhaalla viiden kortin yhdistelmällä. Käsien arvojärjestys vaihtelee kuitenkin aina pelattavasta pokerimuodosta riippuen. Yleensä erotellaan korkean ja matalan käden välillä.

Miten voi oppia pelaamaan niin kuin ammattilaiset? Pokeri.fi infosivuilla suositellaan seuraamaan konkareita olan yli (jos he sitten sallivat!) – näin voi oppia bluffaamisen kaikki salat. Alussa pelaamista kannattaa harjoitella leikkimielellä ilman rahapanoksia tai pelkästään tulitikkupanoksin.

Voiko tällaista ”pöytäurheilua” sitten nimittää urheiluksi varsinasessa mielessä? Tai voiko pokerin pelaajaa oikeutetusti verrata atleettiin?

Loppujen lopuksi myös pokerin kohdalla pätee, että ”sisäinen peli” on kaikista tärkein. Jaksaako harjoitella uudestaan ja uudestaan, kunnes hallitsee pelin taidot? Osaako esittää viilipyttyä myös silloin, kun kädessä on huonot kortit? Osaako käsitellä myös ikävältä tuntuvan tappion?