Ravinnon merkitys huippu-urheilijalle – miten pitkälle pääsee kasvissyöjä tai raakaruokailija?

Viime aikoina erilaiset dieetit ovat olleet kovasti tapetilla. Suomalaisten urheilijoiden on väitetty syövän tulehduksia ruokkivaa ravintoa, mistä johtuisi myös maajoukkueidemme huono menestys kansainvälisissä kilpailuissa. Onko vika siis suomalaisessa kotiruuassa ja mitä urheilijan pitäisi syödä menestyäkseen?

On selvää, että kestävyysurheilija tarvitsee hiilihydraatteja, mutta toisaalta kenialaisten maratoonareiden on sanottu lähtevän matkaan aamuisin ravitsevan munakkaan voimin? Onko sopiva ravinto kiinni ruumiinrakenteesta, onko se kulttuurinen tottumus, ja miten suorituskykyä voidaan aktivoida sopivalla ravinnolla, jossa niin hiilihydraatit, rasvat kuin proteiinitkin ovat täydellisessä tasapainossa?

Ihminen on sitä, mitä hän syö: mitä enemmän urheilija pumppaa itseensä tyhjiä hiilihydraatteja, sitä huonommassa kunnossa hänen sisäelimensä ovat. Siksi urheilijan kannattaisikin välttää nopeita sokereita ja keskittyä kuitupitoiseen ravintoon, joka sisältää runsaasti rasvoja (ei transrasvoja) ja proteiineja. Proteiineja ei kuitenkaan kannata nauttia liikaa, sillä keho pystyy hyödyntämään yhtä ateriaa kohden vain suhteellisen pienen määrän proteiineja. Valkoinen vehnä ja sokeri kannattaa jättää poikkeuksellisiksi herkuiksi, joita nautitaan vain harvoin ja kohtuullisissa määrin. Suoritukselle olennaista on toki harjoittelun optimaalisuus, mutta oikeanlaisella ravintolla menestystä voidaan varmasti viedä uudelle tasolle. On kuitenkin hyvin henkilökohtaista, miten keho muokkaa saamaansa ravintoa: joillekin sopii runsashiilihydraattinen ruokavalio – toiset taas pystyvät huippusuorituksiin hyvinkin vähillä hiilareilla. Aiheesta on tehty muutamia mielenkiintoisia tutkimuksia, jotka avaavat ongelmatiikkaa pidemmälle.

Keho tarvitsee myös riittävästi lepoa, koska kunto kohenee parhaiten, kun keho saa riittävästi palautumisaikaa. Usein rankan treenin jälkeen pieni pelihetki, apuna esimerkiksi mobiilikasino, ja sen edellyttämä strateginen aivotyö ovat hyödyllistä ajanvietettä niin keholle kuin mielellekin. Pelaaminen aktivoi aivoissa luovia alueita, ja tukee osaltaan erityisesti joukkueurheilijan pelisilmän kehittymistä.